Ihanaa, kun joulu lähestyy. Olen omasta mielestäni jouluihminen; sana joulu saa hymyilemään ja se nostaa mieleen tunnelmallista mystiikkaa. Joulun alla uskon niin joulupukkiin, tonttuihin kuin lentäviin poroihinkin. Joulu on aina merkinnyt paljon, nuorempana sitä vaan sokaistui enemmän sen kaupallisuudesta. Nykyään sitä pyrkii hankkimaan vain juuri ne "oikeat" lahjat ja muut. Älytön kuluttaminen on turhaa. On mahtavaa tehdä itse lahjoja (lähinnä leipoa), tuunata erilaisia koristeita ja askarrella kortteja. Mutta materialistin maailmassa ei kokonaan tuosta kaupallisuudesta irti pääse, enkä ole varma haluaisinkokaan.
Bongasin jostain joulublogista tällaisen uuden joulukirjan ja tietenkin se piti hankkia. Enpä kadu ostostani laisinkaan. Niin mahtavia ideoita tuo kirja pitää sisällään ja kuvat ovat todella hurmaavia. Eräs mahtavimmista tuunausvinkeistä on maalata vanha perinteinen olkipukki (jota olen aina inhonnut) spraylla mustaksi ja vaihtaa nauhat hopeiseksi.
Meillä on tänä vuonna joulun värit uuden sisustuksen myötä varmistunut valkoiseksi, harmaaksi ja hopeiseksi. Mustaa on ehkä ihan hiven siellä sun täällä, samoin pellavaa.
Joulupöytään tulee iso pellavainen pöytäliina, jonka päälle laitan valkoisen pellavakaitaliinan. Astiat ovat valkoisia ja aterimet hopeisia. Lautasliinoiksi taidan laittaa mustat liinat..?
Hauska koristeluidea löytyi netin syövereistä ja sopii mainiosti meidän joulumme väreihin.
Joulukuusi on meillä AINA ollut elävä ja viime vuodet aito kotimainen. En mistään hinnasta haluaisi meille isoa muovikuusta. Kuusenhan pitää tuoksua ja pistää koristeita laitettaessa. Ja niitä kuusenneulasiahan tulee vielä siivoilla juhannuksenakin, eikö? Meidän kuusi saa maltillisesti koristeita, nekin sopivat harmonisesti väreihin; hopeaa ja valkoista. Lapsilla on oma pieni kuusensa, jonka saavat koristella mielensä mukaan. Itse asiassa meillä on jokaisessa huoneessa kuusi, tosin ne ovat pieniä muovisia...en raaskisi joka vuosi kaataa useita pikkukuusia, joten ne saavat olla muovisia.
Lapuan Kankureilla on tällainen ihanan pehmoisen oloinen villahuopa, joka väritykseltään sopisi meille. Mutta onkohan tuo poro "too much"??
Aarikalta on myös tullut ihania uutuuksia jouluun. Tällaiset harmaat tontut kantavat nimeä isä pakkanen, äiti pakkanen ja pikku pakkanen. Voihan vitsit, ovatpa ne upeita.
Pentikin ihanat porot ovatkin meillä jo esillä, somien talolyhtyjen kanssa.
Kävin viikolla läpi joululehtieni vuorta ja sieltä jostain artikkelista nousi esiin lause, jota minun on siteerattava:
"Joulussa ei ole jouluaatto pääasia vaan matka sinne"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti